Huomenna se on sitten tapahtuu. Startti! Klo 24:00 lauma 60 km:n Yö-Tahkoon sekä 240 km pitkälle matkalle osallistuvia maastopyöräilijöitä suhahtaa Nilsiän luontoon. Tuota näkyä silmäillessäni rupeaa väkisinkin Tahko fiilis tiivistyä!
Tänään torstaina en pyöräillyt töihin vaan kuljetutin itseäni paikallisliikenteen bussilla. Aamulla oli hieman ärtyisä olo huonosti nukutun yön jäljiltä. Juuri kun olisi uni maistunut, soitti kello herätyssävelmää. Pirun vempain.
Aamubussiin nousi matkalta iki-hyvy-kasvoinen vanhempi nainen. Mietin, että kuinkahan iki-hymysi katoaisi kun sinut nostettaisiin maastopyörän päälle ja tyrkättäisiin ajamaan 240 km yhtäjatkoisesti yhden vuorokauden aikana. Siinä voisi iki-hymy muuttua iki-irvistykseksi.
Töistä paluu-matkalla odottelin Jyväskylän keskustassa bussin vaihtoa. Ohi kulki jos jonkin sortin tallaajaa. Myös niitä joilla lääkitys on enemmän tai vähemmän onnistunut. Kävipä hetken mielessä, olisiko minunkin pitänyt liittyä “onnellisten” joukkoon, sillä useimpienmielestä minulla ei voi olla kaikki kaminat toiminnassa kun moiseen urakkaan olen lähdössä. Niin ja tuota ikääkin on kertynyt.
Tänään oli töissä niin hemmetin kiire, etten ehtinyt kertaakaan suorittamaan mielikuvaharjoitustani, jossa viimeisellä kierroksella, jo 237 km ajaneena, kepeän kauriin tavoin, hilpeästi kiipeän viimeistä nousua, El Grandea. Kasvoillani iki-hymy joka jatkuu ja jatkuu….! :). Toivottavasti ei omaan naamaani napsahta hymyn tilalle iki-irvistys.
Tämän illan aikana on vaihdettu pyörään jarrupalat ja tarkistettu vielä kertaalleen moneen kertaan tarkistettuja. Just in case! Ajokamojen pakkausta, myös niiden suomudalle ja hikivarpaille haisevien ajokenkien, joista ei löyhkä irtoa kuin polttamalla. Työkalut, varakiekot, varakeula. Monenlaista otetaan mukaan vaikka ei tarvitsekaan. Ihan vaan – just in case!
Purkan Tahko 240 projekti 