Kyllä aika rientää ja Tahko sen kun lähestyy vääjäämättä. Treenaaminen jatkuu luottavaisin mielin eikä paniikkinappulaa ole tarvetta painaa.

Mutta kaksi kuukautta on vähän. Etenkin jos olisi jäänyt vaaditut treenit tekemättä tai olisi sairastunut viikoiksi talven aikana. Ketä sitten ikinä onkin kiittäminen, en ole potenut flunssaa tai muuta kulkutautia ainakaan vuoteen. Nyt vaan sormet kyynärpäitä myöten ristiin ettei enää tässä vaiheessa sairastu.

Parissa kuukaudessa voi vielä tehdä paljonkin ja etenkin pilata koko projektin. Jos ei jalat pysy maassa ja järki tekemisessä, on suuri vaara ajautua liikarasitukseen, motivaation laskemiseen tai rasitusvammoihin. Ainakaan tässä vaiheessa ole merkkiä mistään noista em. häiriötekijöistä.

Kuten olen aiemmissa päivityksissä kertonutkin, olen tarkka rasitustason monitoroinnissa. Siihen käytän ortostaattista sykemittausta, päiväkirjasovelluksen tarjoamaa grafiikkaa sekä niihin peilaavaa tuntemusta kropassa. Yleinen vireystaso on myös hyvä mittari sekä vireystasoon liittyvä “motivaatiotaso lähteä lenkille” tunnetila. Toistaiseksi ei ole ollut vaikeuksia motivoinnin osalta eikä ole ollut vastenmielistä lähteä treeneihin. Päinvastoin, olen joutunut jarruttelemaan innokkuuttani ja jarru päällä aion mennä jatkossakin ja luottaa “hiljaa hyvä tulee” sananlaskuun.

TRIMP käppyrä kertoo harjoittelun aiheuttaman rasituksen ja teoreettisen palautusmiajan. Korkeat yksittäiset siniset pilarit kuvaavat ylipitkien lenkkien kuormitusta. Ruskeat vuorenhuiput nollatason yläpuolella ilmaisevat, että kroppa pitäisi olla ainakin teoriassa palautunut. Minulle se merkitsee hieman tukkoista ja pöhöä oloa eikä ajo ala kulkemaan kuin vasta reilun tunnin ajon jälkeen.  Punainen viiva kuvaa kunnon kehittymistä.

Kaksi kuukautta! Sen aikana on marathon cupin kisoja, paikallisia kisoja ja pitkiä lenkkejäkin tulee tehdä. Aikaa on, mutta rajallisesti.

Pääsiäisen mahtavat kevätsäät tekivät lopulta mahdolliseksi päivän kestävän lenkin. Alunperin lenkki piti ajaa Suonenjoen harjumaastoissa maastolenkkinä, mutta suunnitelmat muuttuvat enemmän maantievoittoiseksi. Ajoinkin jälleen lenkin yksin Jyväskylästä Joutsaan. Menomatka sen verran kiertoteitä, että sain tehtyä yli 200 km lenkin. Lopullista matkaa kertyi 220 km johon paloi aikaa karvan alle 9 tuntia täpärillä ajaen.

Valmistelut ja itse lenkki

Lähden lähes jokaiselle lenkille enemmän tai vähemmän valmistautuneena. Mikäli lenkki kestää alle kaksi tuntia, varaan mukaan energiapitoista juotavaa ja kenties yhden patukan. Jos viikon aikana on ollut ajoa paljon ja tiedossa on yli 3 tuntinen lenkki, on jo ravittava itseään ennen lenkkiä esim. parina edellisenä päivänä lisäämällä hyviä hiilareita ruokavalioon sekä tihennettävä ruokailurytmiä.

Ylipitkälle lenkille pitää kuitenkin nähdä jo hieman enemmän vaivaa ja suunnitella huolellisesti erityisesti lenkin aikana tapahtuvaa energiasaantia. Juhlapyhien viikonloput tekevät sopivan ravinnon ostamisen matkavarrelta haasteelliseksi, sillä maaseudulla voi olla pitkiä etappeja ilman kioskeja, kauppoja jne. Riittävät eväät tulee olla siis mukana.

Nesteen määrä asetti haasteen tämänkin pääsiäisen lenkille. Menomatkan kestäessä yli 5 tuntia ei 2 litran juomapussi riitä ainakaan minulle, koska kulutan nestettä 0,5 – 0,7 litraa tunnissa. Ajopäivä oli jo sen verran lämmin, että hikoilua ja haihtumista tapahtui. Neste loppui aika tarkkaan 4 tunnin kohdalla ja turvauduin juomapulloon jossa oli väkevää juomaseosta paluumatkaa varten.  Juomaseoksena oli Pepsiä, maltoa ja urheilujuomaa. Lisäksi mukana oli vain yksi iso geeli ja kaksi energiapatukkaa. Joutsaan selvisin vaikka jaloissa tuntui orastavia krampin oireita raskaan reitin ja reippaan vauhdin vuoksi.

Menomatka oli mäkistä ja sisälsi myös hiljattain lanattuja hiekkateitä jotka olivat lisäksi osin upottavia. Varjoisat mäen nyppylät olivat yleensä pehmeitä ja kuraisia syöden turhaan voimia. Tuuli ei onneksi vaivannut vaikka oli paluumatkalla vastainen. Oli hyvin heikkotuulinen päivä.

Joutsan itäpuoleisen maaseudun pikkutiet olivat mukavia ajella vaikka olivatkin hitaita ja raskaita. Lintuja olivat pellot pullollaan, järvien rannoilla mökkikansa vietti rauhaisaa pääsiäisaamua. Upeaa oli ajella.

Joutsassa painelin suoraan paikalliselle grillille jossa nautin curryriisiä, kahvia ja nestettä. Paikallinen cyclokuski kertoi harjoittelevansa Wätternrundania varten jonne oli lähdössä kuudetta kertaa. Keskusteltiin myös karhuista joiden vuoksi Joutsa-Leivonmäki alueella podetaan jonkinsortin karhuepidemiaa. Paluumatkallani kuljen juuri noiden karhualueiden läpi. Joskus koulukavereiden kanssa pohdittiin ettei sitä 40 vuotta sitten osattu kuvitella päivää kun pitää miettiä minne uskaltaa mennä maastolenkille.

Poikkesin myös vanhainkodissa moikkaamassa iäkästä äitiäni. Sain myös talon puolesta kahvit ja palan täytekakkua. Paluumatkalle pääsin puolitoistatuntia myöhemmin kohtuullisen palautuneena ja syöneenä mukana pussillinen irtokarkkeja, koska muut eväät oli syöty ja Joutsasta ei voinut ostaa pääsiäissunnuntaina urheiluravinteita.

Ajaminen tuntui melko hyvältä, mutta mihinkään vauhdin pitoon ei ollut rahkeita. Karhualueella ajoin korvessa metsäautoteitä kohti Leivonmäen kansallispuistoa. Paikoin reitti oli todella mutainen ja upottava, paikoin pehmeän hiekan peitossa. Karhunjälkiä eikä muitakaan suuremman eläinkunnan merkkejä näkynyt matkalla kansallispuistoalueelle. Siellä niitä tuskin on (ainakaan haitaksi saakka), koska Leivonmäen kansallispuisto on hyvin suosittu retkeilykohde. Ajopäivänäkin parkkipaikat olivat täynnä autoja.

Vaajakoskelle saakka pääsin suhteellisen hyvissä voimin, mutta oli syytä ostaa juotavaa ja mehujää R-kioskista. Söin lisäksi mukana olleita karkkeja. Loppumatka kotiin Palokkaan (10 km) sujui virkeänä. Pää olisi ajanut vielä tunteja, samoin kroppa mikäli olisi saanut kunnolla ravintoa.

Olin lenkkiin tyytyväinen vaikka en päässyt tavoiteltuun keskituntinopeuteen. Nyt keskari jäi hieman alle 25 km/h. Syynä oli hieman liian matalat rengaspaineet ja hitaat ja raskaat reittiosuudet sekä vajavaiset eväät. Vuosi sitten toukokuussa ajoin saman reitin ja se meni hyvien olosuhteiden vuoksi 28 km/h. Positiivistä oli se, että krampeista ei tarvinut kärsiä (eivät tosin olleet kaukana :)). Myöskään mikään paikka ei hiertynyt. Ei kivistänyt niskaa tms.

Lenkin plussat:

– antoi hyvän kuvan kestävyydestä. Kunto on erinomainen ja Tahkon 240 km ei ole enää utopiaa vaan realistinen tavoite (sitä se on kyllä ollut kaiken aikaa :)).

– ei kramppeja, hiertymiä, kolotuksia.

– nesteet imeytyvät hyvin eikä vatsaoireet vaivanneet.

Lenkin miinukset:

– suunnitelma petti ravinnonsaannin ja hankinnan osalta. Ei kauppoja joista olisi saanut oikeanlaista täydennystä. Ei myöskään riittävästi evästä mukana.

– en nähnyt yhtään karhua jonka kanssa olisin voinut ottaa shelfit :).

Lenkin reittijälki tästä.

Huhtikuun puolivälissä juuri ennen pääsiäisvapaita riehuin jalat kipeiksi kolmen peräkkäisen päivän tehotreenillä.

Sunnuntai:

Lepopäivä.

Maanantai:

Koska JYPS sai pari Wattbike pyörää lainaksi pyöräilyviikon alkuun saakka, piti käydä testaamassa oma kuntotaso eli watit sekä lisäksi pyöritystekniikka. Muuta kuntotestiä en ollut suunnitellut tälle keväälle vaikka muutama keväinen testaus on tullut aiempina vuosina ajettua pyöräergotestinä jossa laktaattitasot mitataan aina portaittaisen tehon noston jälkeen. Olen lenkeillä käyttänyt edelleen parin vuoden takaisia sykerajoja. Eipähän tule ainakaan harjoiteltua PK harjoituksia liian kovilla sykkeillä.

Wattbike on kallis mutta kiva lelu jossa ajoasennon saa todella mieleisekseen. Ajotuntuma on hyvin lähellä oikeaa pyörää. Wattbike tuottaa valtavan määrän dataa mm. molempien jalkojen pyöritysliikkeen balansista, tehosta (watit), syke, nopeus, matka jne. Datan saa kaapelilla tai USB tikulla vaikka mukana olevalle läppärille josta voi ajon aikana seurata monipuolisia graafeja ja tilastoja. Datan saa ladattua myös Garmin Connectiin.

Mielenkiintoinen testi on 3 minuutin pyöritystesti jossa analysoidaan molempien jalkojen pyöritystekniikka graafisen kuvaajan avulla. Lisäksi saadaan tarkka analyysi jalkojen keskinäisestä voimantuotosta jne. Yllätyksekseni pyöritystekniikkani on erittäin hyvä eli määrätietoinen harjoittelu pyöritystekniikan kehittämiseksi ei ole valunut hukkaan. Jaloissa ei ollut tehoeroja vaan voimantuotto oli nopeassa pyörityksessä sekä suuremmalla teholla ja hitaammalla kadenssilla ajettaessa lähes täsmälleen sama. Lisäksi pyörityskuvio jonka ohjelmisto piirtää, oli oikeanlainen. Kokeilin myös 6 sekunnin maksimiwattitestiä. Siinä pääsin lähelle 1500 wattia.

Ajoimme myös testimielessä 10 km tempotreenin. Tyhmästi aloitin sen aivan liian kovilla tehoilla (360 W) ja jouduin muutaman minuutin jälkeen pudottamaan tehoa alle 300 watin. Loppuaika oli 14:20 ja keskiteho 290 W, kadenssi 95. Kone kiersi hyvin: koko tempo meni sykkeiltään alkaen anakynnyksestä ja päätyen maksimisykkeisiin (178). En kuitenkaan ollut tyytyväinen tempotulokseen sillä odotin yli 300 watin keskitehoa. Olen kuntotesteissä nimittäin päässyt lähelle 400 watin tasoa ja testin aikana on joutunut ajamaan ainakin 10 minuuttia yli 300 watin nousevalla teholla. Hyvää tempoharjoituksessa oli se, että sain tehtyä vielä loppuun hyvän loppukirin ja nostettua kadenssia yli sadan.

Tiistai:

JYPS enskalenkki oli vuorossa klo 18. Otin kuitenkin varaslähdön paria tuntia aiemmin ajellen latupohjia ja ulkoilureittejä sekä polkuja Jyväskylän keskustan lähtöpaikalle. Piti ajella rauhassa ja palautellen, mutta latupohjat olivat todella upottavia ja mutaisia eikä parin tunnin alkulenkki ollut lainkaan kevyt. Mutta ajaminen tuntui jalkojen osalta kohtuullisen hyvältä edellisen päivän tempotreenistä huolimatta. Enskalenkin alettua ilta muuttui erinomaiseksi loppuillan osalta. Oli mukavaa ajaa mäkisessä maastossa teknisiä polkuja (juuria ja kiviä riitti). Energiapitoista juomaa ja naposteltavaa oli reilusti mukana ja energiaa riitti kiivetä pitkiä mäkipolkuja ilman huolen häivää. Jaloissa tuntui niin hyvältä, että ajoin pääosin isolla eturattaalla (39 piikkinen). Yli parin tunnin enskalenkin jälkeen olo oli todella hyvä ja olisi tehnyt mieli ajaa enemmänkin. Tiistain liki 5 tunnin maastolenkki onnistui hienosti.

Keskiviikko:

Oli vuorossa aikainen aamulenkki. Klo 6 oli jo Hytösen Janne ajanut meille Tikkakoskelta (10 km). Muutaman asteen pakkasessa mukaan liittyivät naapurin Eve ja matkalta Esa, joka oli ajamassa myös edellisen illan enskalenkillä. Reitti suuntautui Muurameen jonne Eve oli menossa töihin. Hänelle siis kyseessä oli työmatka, meille tarkoituksellinen lenkki. Ajettiin hyvin rauhallisesti Muurameen, mutta Even erkaannuttua joukostamme, suuntasimme kiertäen takaisin kohti Jyväskylää kiristäen ketjua oikein kunnolla. Välillä ajoimme rauhallisemmin, mutta toistimme muutamien minuuttien vetoja sopivin välein. Kotiin päästyäni 2,5 tunnin lenkin jälkeen reidet antoivat ymmärtää, että tämän viikon revittelyt saavat riittää.

Torstai – lauantai

Vuorossa oli lepoa ja lihashuoltoa sekä monipuolista ravintoa. Kylään saapuneet lapsenlapset (3 kpl) toivat tullessaan erilaisen päivärutiinin ja pääsiäisen.

Sunnuntaille on suunniteltu ylipitkää lenkkiä. Mikäli se toteutuu, siitä sitten kuulumisia viikonlopun jälkeen.

Mukavaa kun kevät etenee, viimeisetkin lumet sulavat metsistä ja polkujen sekä varjoisten ulkoilureittien pääkallojääpeitteet joutuvat paljastamaan kesärenkaalle sopivampaa alustaa. Aamuinen linnunlaulu lisääntyy päivä päivältä ja aamulenkit saavat uusia nyansseja  fiilikseen. Ei voi muuta kuin nauttia luonnossa liikkumisesta!

Pari viikkoa sitten revähtänyt pohjelihas sietää erinomaisesti kovaa maastoajoa ja taitaisi se jo kestää kevyttä hölkkääkin. Pitänee kokeilla lähipäivinä. Viimeiseen kahteen viikkoon on mahtunut monenlaista ja monentasoista treeniä. Mäkitreenien ja tempotyyppisten kovien vetoharkkojen vastapainoksi todella kevyttä ajoa hiekkateillä (keskisyke 80-90) sekä myös polkukurvailua pyrkien pitämään sykkeen 90-120 välissä. Maastoajoa on tullut kokeiltua myös kiihtyvävauhtisena muutaman tunnin maastolenkkinä mäkisessä maastossa.

Jos ei huomioida puolison kanssa tehtyjä upeita pyörälenkkejä, parhaimpiin treeneihin kuuluvat ehdottomasti aikaisin aamulla tehdyt lenkit ystävieni kanssa. Ne jatkuvat myös tulevaisuudessa kuten myös puolison kanssa lenkkeily.

Ihan ei ole treenisuunnitelmat pitäneet. Huhtikuun alkuun suunniteltu ylipitkälenkki ei toteutunut pohjevamman vuoksi. Saliharkkaa on ollut vähemmän kuin piti olla. Mutta muuta mukavaa ja virkistävää on valunut tilalle.

Viimeinen 30 päivää on käsittänyt n. 60 tuntia liikuntaa ja 25000:n liikunnan vaatiman kalorin kuluttamisen, mutta myös riittävästi lepoa ja palauttavaa tekemistä. Rasvaprosentti on menossa alaspäin, mutta painossa se ei paljoa vielä näy. Kunto on kuitenkin menossa ylöspäin oikeassa kurssissa ja se näkyy ajamisen helppoutena ja jaksamisena.

Ai niin ravintoseikat loppuun: sekalaista ja terveellistä riittävästi, mutta myös silloin tällöin jäätelöä ja pullaakin. Mutta ei joka päivä :). Eikä joka toinenkaan :). Pääsiäinen ja suklaamuna-aika lähestyy…

Sulkapalloilun lomassa istuminen on vanhuksille sallittua :).

Pohjelihas nimittäin. Torstaiaamuna revähtänyt lihas sietää jo tänään maanantaina rauhallista kävelyä ilman suurempaa ontumista. Tämän päiväinen lyhyt fillarilenkki ei aiheuttanut lainkaan kipua vaikka tuli testimielessä tehtyä pari kunnon vetoa. Pyöräharkat siis onnistuvat ja pääseekin suunnittelemaan seuraavaa kaksisatasta.

Käytin viikonlopun luppoajan huoltaen kalustoa kuten mm. kiristäen uusien kiekkojen pinnat sekä rihtaamalla vanhat kiekot.
Lisäksi tuli tehtyä pitempi lihashuolto ja rullailu. Ja kyllä lepokin tuli tarpeeseen: alkoi jo sen verran olla tuntemuksia persauksissa ja jaloissa, että olisi tehnyt mieli hakeutua Burana purkille.
Nyt on mieli taas virkeänä kun ei tarvinnut olla ajokiellossa enempää kuin muutama päivä. Rankkaa tuo lepääminenkin.

Viime aikojen treenit kokivat takaiskun kun pohje revähti aamuisella juoksulenkillä. Juoksentelin mäkisessä lähimaastossa juurakkoisilla poluilla ja lenkin loppupuolella vihlaisi ikävästi vasemmassa pohkeessa. Juoksu loppui siihen ja palasin nilkuttaen kotiin viimeiset pari kilometriä. Harmittava juttu.

Aivan totaalista taukoa kipeytynyt pohje ei aiheuta vaan voin ajella kevyitä pyörälenkkejä. Sen verran pahasti on lihas kuitenkin saanut kipeetä ettei se kestä voimatreenejä eikä vetoharkkoja. Ei auta kuin odotella parantumista. :(. Ja sepä onkin vaikeaa.